tiistai, 6. heinäkuu 2010

byebye

Blogi muuttaa: http://hhemsu.blogspot.com/

tiistai, 6. heinäkuu 2010

Cedevita

Nyt tuli sellainen olo, että luoja mä haluan takaisin Kroatiaan. Ikävä sitä rentoa fiilistä, niitä avoimia ja ihania ihmisiä, maisemia, tunnelmaa.. Miehiä.

Eipä minulla nyt oikein muuta asiaa ollut, kuin tuo. Voisinpa napata jonkun kaverin mukaan, hypätä ensimmäiseen Kroatian koneeseen ja matkustaa ihanaan Kastaviin. Vaikka kolmeksi viikkoa! Sitten tulisin takaisin Suomeen, kaikki olisi taas varsin loistavasti. Nam mikä mielikuva.

Nyt voisin heittää vähän Cedevitaa lasiin ja mennä ulos leikkimään, että on Kroatiassa. Hyvä idea. Cedevita on siis sellaista jännää juomajauheesta tehtyä "mehua" jota Kroatialaiset nuoret joivat kokoajan. Viimeisenä Kroatian päivänä löysimme paikallisesta pikkuputiikista Cedevita-jauhetta, pakkohan se oli tunkea valmiiksi jo täyteen laukkuun.

Tänään saan kenties vieraaksi kaksi kaveriani, menemme ehkä mökille yöksi. Saapas nähdä, eksyvätkö he tänne jossain vaiheessa. Ihan kiva jos eksyisivät, olisi hauska saada seuraa, enkä jaksaisi itse nyt liikkua mihinkään. Hitto olen laiska. Pitäisi kai siivotakin, mutta eihän sitä nyt näin aurinkoisena päivänä viitsi. Aurinko menee ihan hukkaan. So, nyt kutsuu aurinko ja Cedevita!

Bok!

maanantai, 5. heinäkuu 2010

Ei otsikkoa

Being sad is for ugly people.

maanantai, 5. heinäkuu 2010

Aurinkoa ja tekemisenpuutetta.

Kuten arvata saattaa, edellisen kirjoituskerran megaluokan ärsytys on jo hieman laantunut, vain hieman, tosin. Kyllä se vielä täällä pinnan alla kytee aika voimakkaana. Ärmur.

Tänään olen sitten viettänyt ihan kotipäivää, kavereitten liikkeistä en tiedä, eikä kylällekään jaksa skootteroida ilman mitään sen järkevämpää syytä. 16kilometriä ei kuitenkaan ole mikään pikkumatka, jota viitsisi huvin vuoksi ajella. Vaikka kotona olen ollutkin, olen sentään jaksanut olla reipas, ja lähteä lenkille. Polvien ollessa vieläkin verillä juoksulenkit sai unohtaa, mutta kävely sujuu kyllä vallan mainiosti. Vedin sitten bikineitten yläosan ja shortsit päälleni, kahdeksan kilometrin reippailu sai alkaa. Oli itseasiassa hämmentävän hauska kävellä ihan yksikseen, ilman ketään vierellä selittämässä juttujaan, omien ajatustensa ja parin pelottavan paarman kanssa. Nuo paarmat ja kärpäset tosiaan hieman verottivat matkan hauskuutta, omasta puolestani kaikki öppiäiset saisivat kuolla sukupuuttoon. Enkä varmasti ole ainut, joka näin ajattelee. No, lenkkeiltyäni päädyin röhnöttämään aurinkoon takapihallemme, minkä sille voi, kun aurinko paistaa niin nätisti, ettei malta olla sisällä. Rusketustakin täytyy huoltaa, uimakouluopettajana kerätty punakkuus on muuttunut rusketukseksi. Nam.

Little darling, the smiles returning to the faces
Little darling, it seems like years since it's been here
Here comes the sun, here comes the sun
and I say it's all right

Mitäköhän sitä vielä illalla tekisi? Enpä kai mitään, rantasaunallekaan en voi vielä mennä, polvet veroittavat uimisenkin. Hitto. Kaipa päädyn vielä keräämään auringonsäteitä itseeni, jos viitsin raahautua tästä koneelta minnekään. Kesällä tulee niin laiskaksi, varsinkaan, kun ei ole mitään tekemistä. Odotan innolla urheilukoulun alkua, sitten päivät täyttyvät suunnittelemisilla ja stressailuilla, ihanaa. Huomenna en kyllä halua enää toista lököttelypäivää, pakko olisi jotain puuhaa keksiä..

With love, H

sunnuntai, 4. heinäkuu 2010

Big girls don't cry.

Ei voi sanoa mitään muuta, kuin että tämän hetken v****tustaso on pilvenpiirtäjien luokkaa. Tekee mieli vain kiljua ja hakata päätä seinään, itkeä, karjua ja huutaa. Hormoneilla on taas varmasti jotain tekemistä asian kanssa, mutta ärsyttää vain niin paljon, että en pysty edes selittämään. Ja syy siihen? No, se on sellainen hassu kiva juttu.

Vajosin jopa niin alas, että kuuntelin taas Mc Manea. Se on jo TODELLA vakavaa. Viimeksi kuuntelin koneellani olevia Mc Manen biisejä ollessani kasiluokalla, angstikaudellani. Luoja.

Okei, nyt pitää lopettaa ja vaihtaa tuo Mc Mane vaikka The Frayhin. Hieno päätös se olisi, paskan suomiräpin kuunteleminen aiheuttaa vaan isompaa ärsytystä.

Haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä surkeilta ihmisiltä jotka ovat eksyneet blogiini lukemaan tätä erittäin noloa ja angstaavaa merkintää, tulen katumaan tämän kirjoittamista ehkä parin päivän kuluttua.

Miksi sitä vain pitää olla niin typerä? Aina sitä luulee olevansa viisaampi. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin tekee ne aivan samat, typerät virheet. Kuvittelee hetkisen olevansa jotain. Jotain erilaista. Parempaa, kuin muut. Kiinnostavampaa, kauniimpaa. Pilvien lomasta tippuu kuitenkin helvetin helposti, onneksi en tällä kertaa kerennyt kiivetä kovin korkealle.

No sanotaanko vaikka niin, että empä olisi halunnutkaan mitään muuta. Tuota en uskoisi edes unissani.

Its time to be a big girl now
And big girls don't cry
Don't cry

Onneksi onnistuin kai edes jotenkin peittämään ärsytykseni päivän aikana. Ei se ole hauska pilata toistenkin päivää omilla ongelmilla.

ÄRSYTYSLISTA:

1. Syy, mitä en mainitse.
2. Hajalla olevat polvet, jotka pilaavat suunnitelmia.
3. Se, etten ole pitänyt yhteyttä joihinkin ihmisiin.
4. Se, että jouduin viettämään päivääni ihmisen kanssa, josta en pidä sen kummemmin.
5. Kyseistä ihmistä olen tämän kesän aikana joutunut katselemaan AIVAN liian paljon.
6. Mansikkamaakesätyön peruunnuttua pyörittelen peukaloita kaksi viikkoa, kunnes urheilukoulun veto alkaa. Tyyylsää.
7. 3 VIIIIIIKKOA erääseen asiaan.
8. Enkä tiedä mitä sittenkään tapahtuu..
9. Haluan pikkuisen nahkalaukkuni siskoltani takaisin. Tämä lainasi sitä miltei kaksi kuukautta sitten. Isompaan laukkuuni mahtuu kyllä tavaraa, mutta onnistun jotenkin lahjakkaasti hukuttamaan sinne puolet kamoistani.
10. Ihminen.
 
Maa tuntuu aukeevan alta,
Se hauraan maailmas seinät halkeilemaan saa.
Mut tuntuis vaikeemmalta,
Jos ei silmiin pystyis katsomaan omaa vihollistaan.
 
 
Sellaisin miettein tänä helteisenä päivänä, H