Sain viimeinkin ne minishortsit, joita olen niin kipeästi kaivannut. Katselin ensin netistä toisenlaista mallia, joka kuitenkin luonnossa näytti päälläni melko typerältä. Tämmöiset tarttuivat siis torstaina shoppausreissulta mukaan.

H&M:n garden collectionia ovat, ja itse tykästyin niihin heti, kun olin vetänyt ne päälleni. Mukaan tarttui myös melko tavallinen paita, ja kivannäköinen huivi, jota en vain voinut ohittaa ostamatta. Aioin myös etsiä kahdenlaisia kenkiä, gladiaattorityylisiä kiilakoroilla, ja hienompia korkkareita kevätjuhliin. Kenkienmetsästys ei kuitenkaan onnistunut, Biancossa ihastelin eräitä ihania popoja, mutta budjetti vaati unohtamaan turhat haaveilut. No, kenkiä voin sitten etsiä Italiasta tai Kroatiasta, sinne lähtö häämöttää yhdeksän päivän päässä. Jos nyt ilkeät tuhkapilvet vain pysyisivät poissa..

Voi miksi, miksi, miksi? Miksi jotkut ihmiset ovat vain niin vaikeita ymmärtää. Mikseivät he voisi käsittää, että vaikka ei viettäisikään jokaista liikenevää sekuntiaan heidän kanssaan, niin silti välittää heistä aivan hirmuisen paljon. Ihmiset ovat liian vaikeita otuksia. Ja sitten kun kysyy ja yrittää lohduttaa, niin asia onkin "ihan sama". On turha sanoa, ihan sama, jos asialla on oikeasti väliä.

I wanted you to know
That I love the way you laugh
I wanna hold you high and steal your pain away
I keep your photograph
And I know it serves me well
I wanna hold you high and steal your pain

Nyt on tehty äitienpäivää varten kinkkurullia ja täytekakkua, huomenna sitten herkuttelemaan :)

- H