And so we talked all night about the rest of our lives
Where we're gonna be when we turn 25
I keep thinking times will never change
Keep on thinking things will always be the same
But when we leave this year we won't be coming back
No more hanging out 'cause we're on a different track
And if you got something that you need to say
You better say it right now cause you don't have another day
'Cause we're moving on and we can't slow down
These memories are playing like a film without sound

Siinä se sitten oli. Yhdeksän vuoden peruskoulu. Huomenna enää kevätjuhla.

Se on niin, ettei sitä oikeastaan edes ymmärrä, kuinka paljon asioita muuttuu näin lyhyessä ajassa. Koskaan emme enää istu voivottelemassa matikan luokassa, että loppuisipa se tunti jo. Koskaan emme enää juokse ruokalaan taistelemaan parhaista paikoista, koskaan emme enää kokoa yhdeksää ihmistä perhepöytäämme.

Huomenna laulamme matkalaulun, "pelkään, että aika ajaa meidät erilleen, mitä sitten teen? mitä sitten teen?"  Niin, mitä sitten teen? Miltä tuntuu vuoden päästä? Kahden vuoden päästä? Tunnetaanko me vielä silloinkin? Onko typerää ajatella, että nämä eivät ole jäähyväiset? Kyllähän me vielä näemme, puolet luokasta muuttaa samaan kaupunkiinkin. Tottakai sitä vielä törmäillään.

So if we get the big jobs
And we make the big money
When we look back now
Will our jokes still be funny?
Will we still remember everything we learned in school?
Still be trying to break every single rule?

Totta kai keltainen auto on hauska vielä parin vuodenkin kuluttua, onhan? Luokkakokouksessa voidaan bongailla taas keltaisia autoja ja katsoa, kun Milaa lahnattaa. On surullista, jos ihmiset kadottaa ns. lapsenmielisyytensä. Ei meistä tule jäykkiä aikuisia, jotka eivät voi nauraa teinivuosiensa jutuille. Ei tule. Eihän?

Tänään tuli pillitettyä parikin kertaa, mutta se nyt vähän liittyykin asiaan, kun peruskoulusta lähdetään. Ei sille mitään voi, pakko on lähteä, aikuistua. Innollahan sitä lähdetään, kohti uusia haasteita. Ei se silti tarkoita, ettei tulisi ikävä. Tietenkin tulee, jokaista, omalla tavallaan.

 

Will we think about tomorrow like we think about now?
Can we survive it out there?
Can we make it somehow?
I guess I thought that this would never end
And suddenly it's like we're women and men
Will the past be a shadow that will follow us 'round?
Will these memories fade when I leave this town
I keep, I keep thinking that it's not goodbye
Keep on thinking it's a time to fly

Niin, sitä on miettinyt ettei se koskaan lopu. Teoriassa on pohtinut, että joo, tänä vuonna sitten lähdetään, mutta käytännössä.. ei sitä ymmärrä. No, huomenna sitten taas nenäliinat mukaan. Muistot ei katoa, ei, jos me ei anneta niiden kadota.

Haikein, mutta onnellisin mielin, Henna