Nyt järkytyin!

Apua, eihän tämä nyt sovi suunnitelmiin.

Eijei, ei. Ei sitten mitenkään.

Pliis, kertokaa minulle, että tämä oli vain hassu typerä vitsi?

Eiiiiii.

Niin väärin, niiiiin väärin.

Voi hitto.

Okei, ei tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Kyllä tämä tästä.

Varmaan joku erehdys, joohan?

Joohan?

Okei, nyt loppuu tuollainen selittämätön selittäminen, josta itsekään en enää saa selvää.

Vielä paljon olisin ollut,
Sulle paljon, paljon enemmän.

Palava tuuli puita heiluttaa,
Palava tuuli tien reunalla.
Äänesi kuulin ja mä tiesin sen,
Olet polttava mun sydämein.

No, mutta, mutta. Mitäs sitten? Enpä oikein pysty enää inspiroitumaan tähän kirjoittamiseen, ajatukset lentelevät jossain kaukana. Kuukauden kuluttua olisi aika muuttaa kaupunkiin. Vielä ei ole kämppää, mutta eiköhän asuminenkin tässä jossain vaiheessa varmistu. Siskojen kanssa olisi tarkoitus muuttaa, ruumiitahan siitä jossain vaiheessa tulee. Onneksi siskoille ei kuitenkaan voi sanoa, ettei koskaan enää tahdo nähdä tätä. Tai voi sanoa, mutta ei sitä tarkoita. Kun viha laantuu, riidan syy tuntuu jo melko typerältä.

Kaikkein läheisimmät
Kaikista tärkeimmät
Niille voi antaa pommin lahjaksi
Ihan noin kylmiltään

Mutta miten sitä pärjää tällaisena pikkukylän tyttönä suuressa pelottavassa maailmassa? Ilman äitiä ja iskää. Ilman kaikkia tuttuja paikkoja. Meinasin kirjoittaa, ilman vanhoja kavereita, mutta eipä asia nyt ihan niinkään ole, suurin osa luokasta on lähdössä samaan kaupunkiin. Loppuihin pitää sitten pitää yhteyttä muilla tavoin, onneksi facebook on keksitty.

Nyt en kyllä enää pysty kirjoittamaan mitään järkevää, alkoi taas ärsyttämään tuo asia, josta en nyt mainitse mitään. Se nyt vain sattui kusemaan melko lahjakkaasti suunnitelmat. F*ck man.

Milloinkohan pääsisi taas sotilaskotiin töihin? Kelpaisi taas pikkuinen sotkutäteily. Med Venla, of course.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Aamu kuuta väijyy, lumous kohta särkyy
Hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää

- Henna